Et ole yksin.

Rakkaan ystäväni ja kollegani, sielunsisareni, käsittämättömän rohkean, upean Helin luvalla julkaisen hänen mahtavan voimatekstinsä. Tämä on tositarina - ja siinä juuri sen voima piilee.
Kiitos Heli, olet rakas <3

Elämä ei aina ole nättiä ja kaunista.

Tänään olen törmännyt useaan otteeseen itsemurhan ehkäisemiseen liittyviin feedeihin ja päivityksiin.
Tunnen nyt, että aikani on tuoda julki asioita, toisten avuksi ja tueksi. Tällä sivustolla se tuntuu turvallisemmalta kuin julkisesti omassa profiilissani, sillä liittyy tämäkin asia elämänhallintaan.

Joskus on hyvä sanoa suoraan ja rajustikin asiat ääneen.
Ystäväni sanat "Sä et vittu mitään itseäs tapa. Tuun sinne milloin vain, vaikka yöllä." Kyseessä oli 6 pienen lapsen äiti, jolta lähteminen ei niin vain ole helppoa, mutta hän oli valmis tulemaan. Niin paras tsemppi oli nuo sanat ja muistan ne ikuisesti, miten ne vaikutti. Kiitos Johanna,

Tämä tilanne oli 2017 joulukuussa. Sain sanottua puhelimessa hänelle, millainen tilanne oli. Olin puoli vuotta yrittänyt selvittää asiaa, joka oli pahin pelkoni ja menettänyt yöuneni kolmeksi kuukaudeksi. Kuljin kahden koirani kanssa kävelyllä, askeleet olivat kuin syvässä suossa olisi kulkenut ja itkin, tuntui ettei elämässä ole muuta vaihtoehtoa tämän asian ratkaisuun, kuin poistua tästä maailmasta. Lapseni ja koirani pitivät minut pinnalla, sillä en voinut lapsilleni jättää sellaista traumaa ja kuka olisi hoitanut vanhuskoiraani, jolle olin luvannut kulkea rinnalla sen loppuelämän.

Soitin akuuttipsykiatriaan saadakseni nopeasti apua ja sain, ihanaa hoivaa ja turvaa.

Nyt avaan tämän maailmani kaataneen asian. Ja suuren häpeäni. Suurin pelkoni vuosia (ennen lapsia) on ollut, että emme saa (nyk.exäni kanssa) maksettua talolainaa ja talo menee pakkohuutokauppaan ja takaajille kaatuu lainat. Olen omistanut elämäni aikana neljä kiinteistöä ja aina on ollut tämä pelko. Erotessamme 2011 sovimme exän jäävän asumaan yhteisomistuksessa olevaan kiinteistöön, jotta lapsille jää koti ja hän hoitaa lyhennykset. Olin silloin niin uupunut, ettei muita vaihtoehtoja edes ollut. Vuosia asiat olivat ok, mutta hänen loukkaannuttuaan hänen yritystoimintansa meni "konkkaan" ja lainanlyhennyksiä alkoi pikkuhiljaa jäädä rästiin. 2017 asuin Kirkkonummella lasten kanssa (silloin olin jo voimissani jälleen) ja mietin ja selvittelin pankin kanssa rästiasioita. Yritin pelastaa tilanteen ehdottamalla kommuuniasumista exäni kanssa yhteisesti omistamassa talossamme. Muutin lasten kanssa kesällä 2017 taloon, samalla koitin saada yhteyttä pankkiin ja sopia rästeistä. Pankkiin ei saanut enää yhteyttä suoraan henkilölle, vaan piti jättää yhteydenottopyyntö. Jätin useita, mutta kukaan ei soittanut takaisin. Sähköposteja ei periaatteessa voinut lähettää, mutta etsin pankkikonttorin päähenkilön ja lähetin hänelle sähköpostia, ainoa vastaus häneltä oli että perintälakimies hoitaa asiaa jatkossa. Emme saaneet siis keskustella ja koittaa sopia yhdessä, voisiko asiaan olla jotakin ratkaisua. Olin aivan loppu yhteisasumisesta, se ei sujunut, sillä olimme aivan erilaisia. Muutin omaan asuntoon lähistölle. Perjantaina ennen joulunpyhiä posti toi kirjeen, jossa luki lainan irtisanomispäätös. (Todella kiva joululahja pankilta, kiitos.. Olisiko voinut odottaa joulun yli, jolloin olisin voinut soittaa sinne ja jutella asiasta.) Siinä vaiheessa olin ollut nukkumatta 3 kuukautta, olin juuri onneksi ehtinyt hakea apua epätoivooni akuutista.

Keväällä 2018 olin soitellut ja sopinut perintälakimiehen kanssa ja kaiken piti olla ok, kulut ja korot piti maksaa ja asioiden piti jatkua normaalina lainanlyhennyksenä. Ehdotin exälleni, että muuttaisin lasten kanssa kiinteistöön ja hoitaisin tuon jälkeen jatkossa lainanlyhennykset, jotta niitä ei jäisi rästiin. Hän oli halukas muuttamaan pois uuden avovaimonsa kanssa. Muutimme lasten kanssa kesällä 2018 taloon, suunnittelin korjauksia ja kaikki piti olla ok.

Tähän liittyy vielä eräs ikävä asia, valheita ja petosta minua ja lapsiani kohtaan, joka johti rikosilmoitukseen, mutta se on toinen tarina. Olen pystynyt antamaan anteeksi, se on helpottanut omaa oloani.

Tällä hetkellä odotan talon pakkomyyntiä, välittäjä ja vouti myyvät taloa ns. normaalisti. Välillä tekee mieli hypätä pois talosta muualle, mutta koitan sinnitellä tässä epämukavuudessa ja elää päivä kerrallaan, nauttia elämästä ja sen ihmeistä. Pääosin se onnistuukin.

Pointtini tässä tarinassa on, että pahin pelkoni toteutui, se meinasi viedä henkeni, loppujen lopuksi kyse on vain rahasta.

Uskalla rakas avautua elämän vaikeuksissa, vaikka takana olisi miten suuri pelko ja häpeä. Häpeä onkin omassa mielessä yleensä ja se musertaa. Se ei ole totta. Kivuliasta ja tuskaisaa, mutta siitä selviää. Sinussa on sisällä ihmeellinen voima ja olet arvokas ja ainutlaatuinen <3

Jos sinulla on tällainen sielun musta yö ja tuntuu, ettet jaksa tai löydä ratkaisua, laita minulle viestiä, minä olen täällä rinnallasi kulkemaan. Et ole yksin.

Ps. Paljastettuani tämän suuren häpeäni, saattaa huomenna olla morkkis ja halu poistaa koko tämä teksti. Hillitsen sitä, kuulostelen. Poistan jos intuitioni sanoo silloin niin. Nyt se sanoo näin, tuo häpeäsi näkyväksi, avuksi muille.

- Heli Ruostesaari-

LCF Life Coach-opiskelija 2020

pilgrimslove@gmail.com

messenger: Heli Ruostesaar

p. 040-7379468