tiistai 6. lokakuuta 2015

Hyppy tuntemattomaan

Eihän se nyt tavatonta ole, että tämänikäisen naisen lapset lentävät pesästä. Ei toki. Enemmänkin tavallista. Ja paljon tätä nuoremmankin naisen.
Tämäkin yksilö on pyrähdellyt pesästä jo hyvän aikaa. Oikeastaanhan ne aloittavat sen "pyrähtelyn" melko samaan aikaan kuin itsenäisen syömisen ja kävelyn.
Uhmaikäinen raivaa omaa tilaansa maailmoja syleilevällä vimmalla. Tämäkin linnoittautui hevostarhan perälle ja nipisti suunsa tiukasti kiinni kun huhuilin.
Teini-ikäinen mopoineen kasvatti emoa aivan uuteen suhtautumiseen: terve huoli sai olla, mutta turha epäily pois. Tyttö on saanut synnyinlahjana terveen järjen - eikä se kehity, jos ei sitä anneta käyttää. Hillitse emonen siis halusi soitella jatkuvasti perään, hallita ja kahlita. Riittää, että puhelin on aina auki, aina saa soittaa - missä tilanteessa, missä kunnossa tahansa.

Eikä se siihen pääty. Muutto ensimmäiseen omaan asuntoon sekin melkein teininä vielä. Emonen on oppinut luottamaan tipusensa järkeen. Hyvin se menee. Pakko on irtipäästää, niin se vain on. Vaikeinta on se, mitä ei sanota. 16-vuotiaan ylpeydellä:"Mene jo!" Katse tiukasti tietokoneen ruudussa. Emo sulkee oven ja nielee kyyneleet. Jostain tulee ymmärrys: näin sen on mentävä. Muna on viisaampi kanaa. Pakottaa emon lähtemään. Itse on otettava ensimmäiset haparoivat askeleet. Aina ja aina uudestaan.

Aikuisen, omillaan asuvan tyttären kanssa on löytynyt ystävyys. Olen kyllä yhä sama emonen, mutta onnelliseksi yllätyksekseni ehä enemmän myös ystävä. Ja jälleen uusi pesästä pyrähdys.
Tällä kertaa hieman pitemmälle. Ulkomaille saakka.
Turha on tulla selittämään, miten lyhyt aika, miten nopeasti se menee, miten hieno juttu,miten hyvä kokemus. Kai minä nyt sen tiedän.  Ja tiedän senkin, että ei ole tämä ensimmäinen lintunen, jonka siivet kantavat pidemmälle kuin pesäpuun juurelle. Minulle tämä kokemus on kuitenkin ainutkertainen. Ikävää ja irtipäästämisen tuskaa ei vähennä tieto, että tuhannet ja tuhannet äidit ovat kokeneet saman.
Eikä ylpeyttä siitä, että lapseni siivet kantavat myöskään pienennä se, että toiset ovat tehneet saman aiemmin.
Hyppy on aina hyppy. Tuntematon on aina tuntematon, riippumatta siitä, miten moni on sen kokenut minua ennen.

Rakas, rohkea tyttäreni, levitä siipesi ja liidä kohti uusia, rikkaita kokemuksia.Tiedän, että sinulla on mukanasi kompassi, joka on parempi suunnannäyttäjä kuin kaikki maailman kartat ja navigaattorit yhteensä. Seuraa sydänkompassiasi, se kyllä näyttää sinulle oikean suunnan. Nauti matkasta ja tule aikanaan kotiin matkalaukku hienoja kokemuksia pullollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti