Sellaista ammattinimikettä kuin kirvesmies ei nykyään taida olla olemassakaan.Nykysuomeksi se on kai rakennusmies tai talonrakentaja.
Isäni sotilaspassissa lukee ammattina kirvesmies. Olen siis kirvesmiehen tytär. Ja ylpeä siitä.
Miten siitä tuli fb-ryhmän nimi. Ehkä heikkona aasinsiltana. Asuimme maalla, isäni omin käsin rakentamassa mökissä toimeentulon koostuessa perinteisen maanviljelyn lisäksi monesta muusta - mikä nykyään on kovin trendikästä. Silloin se oli vain pakko.
Päivän monenkirjavien tapahtumien ja toimien innoittamana aloin ajatella rooliani maaseudulla asuvana naisena. Ja tulin siihen tulokseen, että olen kummajainen. Maalaisille olen "se kaupunkilaistyttö" ja ns. oikeille kaupunkilaisille hyvinkin perusmaalainen. Ja maalaistyttöhän minä todellakin pohjimmiltani olen.
Silti muistan elävästi vielä 20 vuoden jälkeenkin, kuinka suuri järkytys konkreettinen muutto maalle minulle oli. Olin kyllä tottunut kaikenlaisiin "maalaistöihin", se ei ollut ongelma, mutta en ollut ymmärtänyt, että ostaessani talon - ja todellakin olimme ostaneet tyhjillään olleen talon, mukana tuli kaikenlaisia "kaupanpäällisiä", jotka oli vain hyväksyttävä, tai ainakin niitä oli opittava sietämään.
Vaikka rakastin (ja rakastan vieläkin) tuota ukonturjakettani, tein silti melkein päivittäin lähtöä takaisin kaupunkiin. Työnsin pientä tytärtäni rattaissa kylätien laitaa saksanpaimenkoira hihnassa vierelläni ja kuvittelin mielessäni, miten vain jatkan kävelemistä enkä käänny takaisin. Joka kerta kuitenkin käännyin.
Olisi klisheistä ja tekopyhää todeta että vuodet ovat "tehneet tehtävänsä" tai "hioneet särmät" tai jotain muuta yhtä typerää.
Vaikka meillä ei tehty perinteistä sukupolvenvaihdosta, olimme silti ostaneet ja ottaneet jatkaaksemme toisten ihmisten elämäntyön. Ja se jos mikä on vähintäänkin haasteellinen asetelma.
Aloin miettiä lähi- ja tuttavapiirissäni olevia naisia ja huomasin, että meitä kummajaisia, oman polun raivaajia, kirvesmiehen tyttäriä jotka rakentavat omannäköisensä elämän ympäristön (tai päänsisäisistä) paineista huolimatta, taitaakin olla melkoinen joukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti