Siitä lähtien, kun noin vuosi sitten kyselin tammaltani Hanilta, mitä voisimme yhdessä tehdä muiden hyväksi, olen pohtinut asioita, jotka auttavat minua työssäni ja arjessa.
Olen opiskellut eläinavusteista valmennusta, josta toivon tulevan itselleni työn, jossa voin auttaa myös muita.
Välillä olen käynyt todella syvällä. Olen miettinyt, ovatko tällaiset jaksamisongelmat vain minun omassa päässäni. Jos esittäisin ajatuksiani muille, kysyttäisiinkö minulta, mihin sitä valmennusta tarvitaan. Olenko ainut, joka listaa päässään kymmeniä tekemättömiä töitä ja uupuu jo pelkästä ajatuksesta? Onko tunne arjen hallinnan puutteesta pelkästään minun ongelmani?
Sitten huomasin kysyä itseltäni, eivätkö uupumus ja burn out ole kuitenkin hälyttävän yleisiä sairausloman syitä. Eikö olekin tunnettu ja tunnustettu tosiasia, että työn paljous tai pelkkä fyysinen rasittavuus ei yksistään ole syy uupumukseen.
Myönnetään, että näitä enemmän vaikuttaa se, miten ihminen itse kokee työnsä mielekkyyden, tarpeellisuuden ja määrän suhteessa omiin voimavaroihinsa.
Näitä voimavaroja, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin, on sopivalla valmennuksella mahdollista kasvattaa.
Jos kysyisin, tuntuuko kenestäkään toisesta siltä, että on tuhat asiaa, joita pitää tehdä ja juuri se ajatus tehtävistä asioista yhtenä suurena möykkynä painaa niin paljon, ettei edes pääse liikkeelle.
Tai että olisi kymmenen mukavaakin asiaa, mitä haluaisi tehdä,mutta kun niitä on niin monta, tuntee silloinkin uupumusta, eikä osaa tarttua mihinkään.
Jos myöntäisin itsessäni nämä "heikkoudet", sanoisiko joku silloin tuntevansa samoin?
Hanin ja muiden hevosteni kanssa olen pikkuhiljaa löytänyt läsnäolon. Olen rohjennut pysähtyä hetkeen, edetä askel kerrallaan jatkuvan tehtävien listaamisen sijaan.
Olen alkanut tietoisemmin hiljentyä kokemaan elämää eläinten kanssa kaikilla aisteillani.
Välttämättömiin toimiin ei mene yhtään enempää aikaa, vaikka en jatkuvasti olekaan ajatuksissani jo seuraavassa askareessa, pikemminkin päinvastoin.
Se, mikä ennen tuntui pelkästään työltä, on alkanut saada syvempää merkitystä. Olen löytämässä uudelleen kyvyn huomata ja nauttia hyvin pienistä asioista:
yksi maailman kauneimmista ja rauhoittavimmista äänistä syntyy hevosen roukuttaessa heinää karsinan turvallisessa hämärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti