maanantai 9. maaliskuuta 2015

Herkkä kosketus

Tänä aamuna kysyin Hani-tammaltani, mitä me yhdessä voisimme antaa muille ihmisille.
Vein Hanin tarhaan. Tein sen samalla tavalla, kuin teen joka ikinen aamu.
Hyvänen aika. Tässähän se on. Ihan edessäni. 
Eläin on niin, NIIN paljon enemmän, kuin pelkkä harrastusväline tai jopa enemmän kuin harrastuskumppani. Eläin on terapeutti. Valmis terapeutti ilman minkäänlaisia kouluja. Hän tarjoaa ihmiselle avaimet niin henkiseen kasvuun ja rauhoittumiseen kuin konkreettisiin fyysisiin tuloksiin: tietoisuus omasta kehosta, kehon hallinta, tietoisuus oman kehon suhteesta ympäröivään todellisuuteen...

Havahduin siihen, että minähän käytän näitä kaikkia hevosen terapeuttisia ominaisuuksia itseeni joka ikinen päivä.
Kun menen aamulla talliin, toivotan hyvät huomenet. Tämän lisäksi tervehdin vielä jokaista erikseen antaessani aamuruuan. Toimin tietoisen rauhallisesti pukiessani riimun, pyydän kohteliaasti hevosta liikkeelle ottaen itse ensin askeleen ulko-oven suuntaan. Pitämällä mieleni ja askeleeni rauhallisina hevonenkin kulkee rauhallisin askelin.
Nämä minua yli 10 kertaa suuremmat ja painavammat olennot kulkevat nöyrästi kanssani. Eivät siksi, että niiden olisi pakko, vaan koska ne tahtovat.

Meitä näyttää yhdistävän löysänä kädestäni roikkuva riimunnaru, mutta todellisuudessa se, mikä meitä yhdistää, on keskinäinen luottamus ja kunnioitus.
Tajuan, että näinä hetkinä olen 100% läsnä. Olen läsnä omassa kehossani ja olen täysin ja kokonaan hevosen kanssa. Mieleni ei harhaile, eikä minun tarvitse järkeillä liikkeitä, joita teen. Kaikki tulee luonnostaan.

Hani oli antanut minulle välittömän vastauksen kysymykseeni. Tämä on sitä, mitä haluan muillekin jakaa. Haluan auttaa muitakin löytämään tämän ainutlaatuisen tunteen, jolla on huikean eheyttävät ja parantavat vaikutukset molempiin osapuoliin.
Löysin tämän kuvan edesmenneestä Venezia-tammasta jostakin muistojen arkistosta. Hän oli yksi niitä suuria opettajia, jotka ovat vuosien saatossa vahvistaneet ajattelutapaani ja kykyäni kohdata eläimet kanssamme tasavertaisina - tai paremminkin meitä edellä olevina ajattelevina ja tuntevina olentoina.
Venezia oli myös ensimmäinen eläinkumppanini,joka on tuonut selkeää viestiä siitä, että kun tämä maallinen keho ei enää jaksa , niin sielu jatkaa paremmassa paikassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti