maanantai 23. maaliskuuta 2015

Toisin silmin

Olin menossa ystäväni luo "suunnittelupalaveriin" eli suomeksi sanottuna juonimaan uusia juttuja. Lähestyessäni heidän parkkipaikkaansa, huomasin, että kuusikon suojassa oleva tienpätkä oli aivan valtavan jäinen ja liukas, lisäksi parkkialueen luona näytti olevan autoja hujan hajan.
Hetkisen äimisteltyäni minulle valkeni, mitä oli tekeillä. Ystävälläni oli asiakasryhmän tapaaminen ennen meidän sovittua aikaamme, ja ilmeisesti nämä olivat jotenkin järkeilleet autot siihen kummalliseen järjestykseen.
Ystävättäreni mies riensi kohta "hätiin" ja tarttui kädessäni oleviin autoni avaimiin, kysyen sallinko hänen ajaa autoni parempaan kohtaan. No tottakai, mutta....
sitten totesin, että se ei kyllä ole minun autoni, kun hän oli menossa tielle pysäköityyn harmaaseen pikkuautoon. Minä olen vasta tulossa, minun autoni on tuolla kauempana tiellä.
Hyvänen aika. Hän hämmentyi vallan ja totesi sitten, että hän luuli minua siksi tytöksi, joka oli hänen vaimonsa ryhmässä, ja että tämä olisi lähdössä. Olin kuulemma ihan saman näköinen.

Myöhemmin sain huomata, että tuolla pikkuepisodilla olikin minulle suurempi merkitys. Mennessäni mökkiin, jossa ystäväni asiakasryhmä teki lähtöä katsoin vuoron perään takkeja pukevia naisia ja ajatus pyyhkäisi ylitseni. Tuoltako näytän? Vai tuolta?
Ystäväni oli juuri halaamassa kolmatta, hoikkaa, vaaleahkoa hyvin kaunista naista. Olin varma, että mies EI AINAKAAN häntä ollut tarkoittanut. Ystäväni sanoi naiselle jotakin hyvästiksi.
Myöhemmin keskustelussamme hän käytti noita aivan samoja sanoja puhuessaan minusta. Silloin minä tiesin.
Nehän olivat vain sanoja, mutta ne herättivät minut hetkeksi katsomaan itseäni ulkopuolisen silmin. Ehkäpä olemuksessani ja kenties kasvojen piirteissäni oli sittenkin jotain samaa kuin siinä naisessa.
Havahduin ajattelemaan asiaa hieman syvällisemmin.
Jos edes joskus rohkenisimme katsoa itseämme niillä silmillä, joilla ystävämme meidät näkevät, emmekä sen ruman, virheitä ja puutteita pursuavan harhakuvan lävitse, jonka olemme itsellemme luoneet, ehkä silloin näkisimme jotain kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti