Aloin ajatella asiaa ja jotenkin minulle tuli mieleen, että myös downshiftaamisen tuulitunneliin voi joutua.
Hidastamisen menetelmien kirjo on niin valtava ja informaatioita tästäkin aiheesta tulvii niin monelta suunnalta, että pienen "slowdownaajan" pää pyörii kuin pöllönpoikasella.
Tarkoitukseni ei ole kritisoida menetelmiä tai niiden tarjoajia. Itsekin teen työtä hyvinvointiin liittyvien asioiden parissa ja toimeentuloni riippuu siitä, että ihmiset löytävät luokseni ja kokevat saavansa apua.
Olen vain huomannut, että minun itseni on hidastettava hidastamista. Olen koko ajan vaarassa ajautua elämäntaitomenetelmien tuulitunneliin. Kun näen mainoksen tai hyvän blogitekstin, niin sen sijaan, että ihastelisin "aivan kuin minun ajatuksiani", huomaan tuntevani jonkinlaista hätäännystä. Joku on ehtinyt ensin, "varastanut" minun juttuni.
Tulee sielullinen hengästyminen, ikäänkuin kysymyksessä olisi kilpajuoksu. Muut kisaajat ampaisevat liikkeelle, minun jalkani vain eivät suostu ottamaan askeltakaan. Olen juuttunut kalkkiviivoille.
Ymmärrän, että olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Niin fyysisestä kuin henkisestä. Minun tehtäväni on rauhassa tarkastella omaa juttuani ja tehdä siitä niin hyvä, kuin osaan, jotta ne, jotka tulevat luokseni, todella saavat apua. Minun on kuunneltava sydäntäni sen suhteen, mitkä menetelmät todella sopivat minun käyttööni.
Samoin apua hakevien ihmisten tehtävä on kuulostella omaa sisintään. Usein, kun paniikinomaisen etsimisen sijaan pysähtyy hetkeksi ja vetää syvään henkeä, saa huomata, että keinot löytyvät lähempää kuin osasi kuvitella: omasta itsestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti